20 tunnin matkustamisen jälkeen Toba järvi oli pettymys. Matkaväsymyksen takia? Valitettavasti ei. Kahden yön sijaan päädyimme viettämään täällä neljä yötä ja silti paikan kauneus ja lumous ei vain ole auennut minulle, enkä usko että se enää aukeaa.
13 hours done, 7 to go…
Paikka on täysin autio, muutamia turisteja pyörii Tuk tukin kaduilla kuin eksyksissä. Paikan kukoistuksesta ei ole näkyvissä merkkiäkään. Oman käsitykseni mukaan tämä on aikanaan ollut hyvinkin suosittu matkakohde ja varmasti ollut loistossaan, uusia hotelleja ja majataloja on pystytetty, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä avattu. Nyt läheskään kaikkiin ei riitä asiakkaita, osa hotelleista on tyhjillään ja hylättyjä, loput ajanmyötä rapistuneita, kun niitä ei voida kunnostaa ja ylläpitää. Ravintolat ammottavat tyhjyyttään asiakkaiden puutteesta ja matkatavaramyymälöissä tavarat pölyttyvät vuosien saatossa. Turismi on keskittynyt nimenomaan Samosir saaren Tuk Tukiin. Sen ulkopuolelta löytyy vehreä maisema, kylät ja asukkaat.
Tuk Tuk
Pieni ajoretki saarella näytti paikan todellisen kauneuden. Ja viehättäviä batak-taloja näkyi tuon tuosta. Mutta kulttuurin kukoistuskaudet ovat kaukana takana eikä talojen loistosta ollut enää jälkeäkään. On hienoa että kulttuurista ja sen juurista pidetään täällä yhä kiinni ja että perinne taloja yhä on. Mutta omasta näkökulmasta ne ovat lähinnä käyhien maalaisten asuntoja, jotka kauniista muodostaan huolimatta muistuttavat enemmän latoa, kuin rakennusta. Harvalla on mahdollisuutta koristella ja maalata omia kotejaan. Kauniista katoista ei ole tietoakaan, vaan ne on korvattu ruosteisilla kattopelleillä.
Batak houses
Sitä mitä tulin tänne katsomaan ei täältä löytynyt. Turismi on löytänyt tänne ja se on löytänyt täältä myös pois. Jäljelle on jäänyt autio ja rappioitunut kylä, jossa turisteille tarjotaan avoimesti sekä taikasieniä että höpöheinää. Illan tullen nuokkuva kylä herää hiljaiseen vaikerrukseen, kun jostain yökerhosta tai ravintolasta raikaa surullisen monotoninen juhlinta. Mieleeni nousevat kuvat juhannus juhlista Suomessa, ei se ensimmäinen juhlapäivä kun kansa on innoissaan ja hyvillä mielin, vaan se kolmas päivä, jolloin bileet jo ontuvat ja pystyssä ovat enää sitkeimmät ilakoijat, joita ei enää hymyilytä. Tämä kaikki on kovin surullista. Olen sen nyt nähnyt, kuullut ja kokenut, mutta en olisi pistänyt pahakseni vaikka tämä olisi jäänyt näkemättäkin. Ei mikään paikka ansaitse tällaista kohtaloa.
Täysin mätähän tämä paikka ei voi olla, sillä kahden yön sijaanhan päätimme olla kaikkiaan neljä yötä. Ensimmäisen yön vietimme kylmässä ja pimeässä batak-talossa, joka omasta mielestäni muistutti ja haisi ennemminkin autiotalolta. Tsemppasimme jo toisiamme että kyllä me vielä selviämme toisestakin yöstä, sitten päästään pois. Toisin kävi, vaihdoimme huomattavasti miellyttävämpään huoneeseen ja jäimme pidemmäksi aikaa. Tuk tukin ehdoton helmi on Liberta Homestay, jossa yövymme. Vaikka ensimmäisen yön vietimmekin mielestäni ala-arvoisessa huoneessa, emme horjuneet päätöksessämme, sillä niin lämpimästi meidät toivotettiin tervetulleiksi. Niin aitojen ja ystävällisten hymyjen saattelemaksi pääsee harvoin. Ja tämä paikka on menestys, lähes kaikki huoneet ovat täynnä koko ajan, vieraat lähes poikkeuksetta pidentävät täällä oloaan. Tämä on kuin pieni salainen puutarha, jossa on hyvä olla. Talonväen hyväntuulisuus ja iloisuus kokoaa vieraat istumaan terassille, milloin kahvin, ruuan tai virvokkeen ääreen ja hyvän tuulinen keskustelu pulppuaa. Talon lempeät lemmikit, kissat ja koirat, tuovat myös kodinomaista ja hyväntuulista henkeä paikkaan. Täällä on helppo hymyillä. Ja melkein tahtoisi palatakin…
Lake
After traveling 20 hours to get to the Lake Toba, it was disappointing. Because of tiredness after the trip? No, I don’t think so. We booked only two nights here, but ended up extend it for two more nights. And still I couldn’t find the beauty of this place, so I don’t think I ever will.
This whole place was empty, only couple of tourist were wondering on the streets of Tuk Tuk like they’ve been lost. There wasn’t any sings of the heyday. As far as I have understood this place have been very popular travel destination with glory, new hotels and guest houses has been built, new restaurants and souvenir shops has been opened. And now most of them won’t get enough customers. Some of the hotels are empty or closed down, rest of them are falling into decay as there is no chance to fix or maintain them anymore. Restaurants are mostly empty, waiting for customers to step in and everything is getting layers of dust in souvenir shops year after year. Touristy area is mainly Tuk Tuk in Samosir Island. Beyond Tuk Tuk you can find green views, towns and people.
Small drive showed us the real beauty of this place, There is picturesque Batak houses everywhere. But glorious times are over long time ago and splendor of those houses were pretty much washed away by now. But it is great to notice that this culture is still alive and those houses are still part of it. But for me Batak houses looked like houses were poor villagers lived. Even the beautiful shape of the roofs couldn’t stop me thinking that they looked more like a barns than houses. Hardly anyone has the possibility to decorate or paint them. And beautiful roofs had been replaced by rusty corrugated iron.
I couldn’t find what I came to look for. Tourism has found this place and it has found its way out of here too. Leaving behind deserted and decayed town, where tourist were openly offered magic mushrooms and hashish. And every night these town wakes up for monotonic party at some nightclub or restaurant. It reminds me of midsummer parties in Finland, not first day when every one is happy and overwhelmed, more about that third day when only strongest and most drunk are still going, but no one is happy anymore.This all makes me really sad. I have seen it, heard it and felt it now, but I wouldn’t have mind if I’d never seen this. No place anywhere deserve this.
Totally rotten this place isn’t. We stayed four nights instead of two and that’s telling something already. Our first night we spent in cold and dark Batak house, which remind me with look and smell more of deserted house. We courage each other to make it through for another night too, before leaving the place. But then we got chance to change the room for much nicer and we decided to stay little longer. Best thing about Tuk Tuk is Liberta Homestay, that’s were we spent our nights. Even our first night we spent on this horrible Batak house, we did not change our mind and moved to different guest house as we both felt very welcome here. You get hardly ever chance to feel such an honest and friendly smiles. And this place is class, almost all the rooms are accommodated all the time pretty much every guests are extending their stay here. This is like secret garden, it’s good to be here. Happy and cheerful staff gets guest to gather on the restaurant terrace to enjoy coffee, meals or refreshing drinks and conversations just bubbles between guests. Friendly pets, dogs and cats, makes this place even more cozy. It’s easy to smile here. And I almost want to come back…
Jungle Fever 