Huojennus
Jokin matkaamisessani on muuttunut tai ehkä jokin minussa on muuttunut. Nautin edelleen matkustamisesta, uusista kulttuureista, ihmisistä ja maista. Janoan edelleen maailmalle. Mutten koe budjettimatkailua enää omakseni. Valitsisin mielummin oman yksityisen bungalowin rannalta tai riisipellolta tai viihtyisän hotellihuoneen kaupungin sykkeestä. Aikanaan nautin hostelleiden ilmapiiristä, keskusteluista muiden matkaajien kanssa. Nyt vetäydyn mielummin omiin oloihini tai seikkailen itsekseni. Nautin hiljaisuudesta ja satunnaisita juttutuokioista paikallisten kanssa. Aamun asti jatkuvat bileet eivät vain ole minua varten.
Tapasin ystäväni ja jatkoimme matkaa yhdessä, matkamme tahti oli hengästyttävä. Piti nähdä paljon lyhyessä ajassa ja kyllähän me näimmekin. Olisin kuitenkin nauttinut kustakin paikasta mielummin rauhassa hieman pidempään ja antanut aikaa löytääkseni kunkin paikan sielun. Nyt matka jäi kovin pintapuoliseksi ja minulla on tarve palata takaisin, paremmalla ajalla, viipyilemään. Tahdon nauttia ympäristöstä ja ihmisistä ilman kiirettä, antaa aisteille aikaa ja sulautua joukkoon.
Eli reissaaja sisälläni ei ole kadonnut, se on vain muuttanut muotoaan. Jano maailmalle on yhä tallella. Tiedän sen koska haluan palata Kambodzaan vaikken ole vielä poistunutkaan. Näin sen pitääkin mennä. Olen nauttinut viimeisistä viikoista ja olen löytänyt uuden rakkauden, olen löytänyt Kambodzan.
Silti olin huojentunut kun sain sähköpostiini vahvistuksen varaamistani lennoista kotiin. Sanoin kuvaamaton onni, kun tietää koska näkee rakkaan jälleen. Vaellukseni ei ole enää tarpeetonta, tiedän mihin olen menossa ja koska. Matkaa on jäljellä vajaa neljä kuukautta, neljä ikimuistoista kuukautta, joita en jättäisi kokematta mistään hinnasta. Minulla on vielä aikaa tutkia, nautiskella, rakastua, antaa tuulen kuljettaa uusiin kulttuureihin, tavata hurmaavia ihmisiä, saada ja jakaa hymyjä. Ja sitten voin palata sinne minne kuulun, kotiin.
I Met fortune teller: wealthy and good luck.
Relief
Something has change on my travels or maybe it’s actually me who has changed during these years. I do enjoy my travels and new cultures, people and countries. I still wanna travel, that’s probably desire I will have rest of my life. But I don’t feel like budget traveling is my way to travel anymore. I used to enjoy staying in hostels and chat with other travellers. Now I rather stay in beach bungalows ( or bungalows at the rice fields) or in comfortable hotel rooms in hectic cities. I rather spend time by myself and explore surrounding alone. I found silence more satisfying and chat with locals more interesting. I’m just not that into parties that goes till early mornings.
I met my friend and we traveled together and speed of our travels were just breath-taking, We were supposed to see so much in very short time and to be honest we did see a lot. I would rather slow down and take my time in each place, try to find the soul of each place. Our trip was sketchy and I am willing to return another time to see more, feel more. I would like to enjoy environment and people without rushing, give time to my senses to get it all in and feel like part of something.
Traveler inside me hasn’t disappear, but it has change a lot. I am traveler and I know it because I am planning my trip to Cambodia even I haven’t left the country yet. This is how it supposed to be. Last weeks have been amazing and I have found new love and this love is Cambodia.
Still I was really relieved when I got confirmation to my inbox from the flights I booked to home. I was so happy, I still am. There is no words to describe how it feels to know you’ll be seeing your loved one again. My wandering hasn’t been pointless, I know where I am going and when, it makes it all worthwhile. I still have almost four months to go and they won’t be anything less than immemorial and I wouldn’t skip them from any price. I still have time to explore, enjoy, fall in love, meet new cultures and people, give and get some smiles. And then it’s time to go back, back to home.
Jungle Fever 